Meri Westlin Kasvisto

Kuljetan mieleni vuoteen 2050 ja ajattelen, että osa kasveista on jo tuhoutunut ilmastonmuutoksen ja ihmisen omien valintojen takia. Kaikki teokset ovat lähes mustavalkoisia, niissä on vielä vapaita piirteitä menneestä ajoista tai jokin tunnusmerkki kasvin alkuperäisestä olemassaolosta. Osa teoksista kuvaa mutaatioita ja muuttuvien kasvien mallirakenteita.

Käsittelen vapaasti kasviston tilaa vuonna 2050. Teokset ovat maalauksia tulevaisuuden herbaariosta. Olen maalannut ne kevään ja kesän 2020 aikana kesämökillämme Ikaalisten Jyllissä. Koronan takia siirsin työhuoneeni maalle ja ulos. Olihan ympärilläni näin ollen oikea ja koskematon luonto, josta pystyin ammentamaan inspiraatiota ja konkretiaa teoksiini.

Ilmaston lämpeneminen ihmisen toiminnan seurauksena on yksi suurimmista maailmanlaajuisista kriiseistämme. Teossarja on visuaalinen hätähuuto ja henkilökohtainen kannanotto luonnon puolesta.

Tämä näyttely on jatkoa Nastolan kesänäyttelyyn tehdylle teossarjalle. Se kuvaa rajullakin tavalla kasviston muuttumista, mutaatioita ja hiiltymistä ilmastonmuutoksen seurauksena. Vuoden 2050 skenaario ei liene paljon lohdullisempi, jos ihminen jatkaa omalla kulutustasollaan ja sen vaikutukset luontoon tuottavat vakavia seuraamuksia. Mitä meillä enää on jäljellä. Mitkä kasvit sinnittelevät pisimpään, tuleeko mutaatioita, kuinka kaikki muuttuu. Nämä ovat lähtökohtia teossarjan toteutukseen. Utopia voi muuttua dystopiaksi.

”Mustavalkoinen paperille työstetty teossarja on saanut inspiraationsa vanhoista herbaarioista. Kasvisto-nimisessä teoksessa on arvoituksellinen tunnelma ja kadulle tehtyjen sapluunamaalausten estetiikkaa, mutta alkuperäisen inspiraation lähteen tunnistaa silti. Maalauksista koostuva installaatio on kuin seinille levitetty herbaario.” – Veikko Halmetoja, Kuvakirja kunnantalolla 2019.