Mekot ja uimapuvut nousevat portaikkoon

MERI WESTLIN on kutonut metallilangasta ilmavia, miltei aineettomia vaatteita tai vaatteiden torsoja, kuten hän itse niitä kutsuu. Kyseessä on sarja keveitä veistoksia, jotka yhdessä muodostavat installaation Finlaysonin vanhaan teollisuustilaan.

Kaikki lähti siitä, kun Finlayson Art Arean kuraattori ja johtaja Pertti Ketonen näki Joensuun taidemuseon kokoelmassa Meri Westlinin kudottuja mekkoja, veistoksia, jotka ovat aineettomia ja keveitä. Westlinin teos Pohjois-Karjalainen Haute Couture oli esillä vuonna 1997 Honkahovissa ja sen puistossa osana Mäntän kuvataideviikkoja. Sieltä se on jakautunut eri kokoelmiin ja eri omistajille.

Ketonen kutsui samanhenkisen kokonaisuuden nyt 25 vuotta myöhemmin Tampereelle, aivan erilaiseen ympäristöön. Kesäinen kartanoilmapiiri vaihtui tehdassaliksi ja kietoutui puuvillatyttöjen tarinoihin.

Melu, pöly ja kuumuus

Westlin on kokonaisuutta varten keskustellut eläkkeellä olevan Eeva Vuorelan kanssa. Vuorela työskenteli Finlaysonilla kutojana 41 vuotta. Työ oli urakkatyötä koneen ääressä, ensin päivisin ja sitten kolmivuorotyönä. Melu, pöly ja kuumuus olivat työssä läsnä.
Työ kutojana oli konetahtista ja ruokailut hoidettiin alkuvuosina työn ohessa. Väliaikoja ei ollut eikä juhlia järjestetty, uimassa käytiin vapaapäivinä ja koneen iskut määräsivät tahdin. Ne kävivät keskeytyksettä ympäri vuorokauden.

Vuorelan kertomukset inspiroivat Westliniä luomaan teoksen, joka on kunnianosoitus puuvillatehtaan työntekijöille. Suurin osa heistä oli niin sanottuja puuvillatyttöjä, ja heitä ajatellen installaatiosta löytyy siroja mekkoja ja hentoja uimapukuja.
– Vanha portaikko, jossa teoskokonaisuus sijaitsee, on upea. Ihastuin siihen heti, Westlin sanoo. – Metalliportaissa ovat kävelleet jo tehtaan työntekijät aikoinaan. Luon siihen kuparilankaa kutomalla kolmenkymmenen mekon ja uimapuvun kokonaisuuden, joka luo esteettisen, melkein läpinäkyvän tilan.

Maalauksia Mältinrannassa

Meri Westlin on viime vuosina opittu tuntemaan pääasiassa ekspressiivisistä maalauksista. Hän maalaa sekä perinteisesti kankaalle että tekee erilaisia spray- ja sapluunavariaatioita paperille. Hänen edellinen näyttelynsä Galleria Himmelblaussa piti sisällään Kasvisto-nimisen sarjan isoja mustavalkoisia teoksia. Ne manifestoivat lajikatoa ja ihmisen vaikutusta ympäristöönsä.

Nyt Finlayson Art Areassa esillä oleva installaatio on eräänlainen paluu juurille: käsillä tekemistä siten, että myös aihe ja tarina ammentavat käsillä tekemisestä.
Heinäkuussa on mahtava tilaisuus nähdä Meri Westlinin työskentelystä kaksi eri puolta, kun vierailee Tamperetta halkovan kosken molemmilla rannoilla. Hänen maalauksistaan koottu näyttely on nähtävissä Taidekeskus Mältinrannassa, ihan Finlaysonin alueen tuntumassa.

– Uudet maalaukseni rakentuvat värin voimaan. Sommittelua rytmittävät kasvien metamorfoosit ja ne haparoivat rimakasat, jotka jäävät jäljelle luonnon kiertokulusta.
Uusissa maalauksissa esiintyy kasveja menneisyydestä, nykyhetkestä ja tulevaisuudesta. Tulokulma on valoisa, värikäs ja positiivinen. Ennen kovin mustavalkoinen kasvisto muuttuu puutarhaksi, puutarha paratiisiksi.

– Näinä epävarmuuden ja levottomuuden aikoina minulle ei jää muuta mahdollisuutta kuin maalata hiljaisen pellon pakahduttava kauneus, Westlin miltei julistaa.

Veikko Halmetoja